Viimeaikaisissa otsikoissa on huolestuneina kerrottu katkaisuhoitojen tukkiutumisesta ja päihdeklinikoiden kasvavista jonoista, kun lomilta palaavat eivät saa päihteiden (pääasiassa alkoholin) käyttöään aisoihin kostean loman jälkeen. Itse en sylje lasiin, muttei minusta alkoholiriippuvaista saa monen vuoden kovan työnkään tuloksena. Se maailma ei vaan ole minua varten.

Minulle lomaa on se, että yritän jättää kehittäjän ja valtiotieteilijän aivot napakasti narikkaan ja haen täyttymyksen tunteita ruumiillisesta työstä ja yksinkertaisista arjen askareista. Tänä kesänä onnistuin omin käsin sekä terassin, roskakatoksen, että lyhyen lauta-aidan rakentamisessa ja hyvältä tuntui sekä rakentaessa, että nyt katsellessa omien kättensä jälkeä. Mitä sitten, että roskakatoksen ovet vähän lenkottavat. Itse helteessä hikoiltu rakennushanke on tuottanut tehtävänsä.

Vaan koittihan se maanantai ja loma loppui. Perhosia vatsassa. Pieni pahanolontunne. Ilta-aikainen väsymys täysien yöunien ja päikkäreidenkin jälkeen. Epävarmuus siitä, kuinka tässä taas käyntiin päästään ja totaalinen blokki kirjoittamisen suhteen. Tätäkin blogitekstiä olen aloittanut jo kaksi kertaa: sekä maanantaina, että tiistaina. Nyt taitaa onnistua.

Onneksi on Taloussanomat. Lomalta paluun aiheuttamassa harmituksessani haeskelin vertaisapua googlaten ja vastaani sattui Vappu Kaarenojan mainio artikkeli siitä, miksi nyt harmittaa, yököttää ja väsyttää. Kaarenojan mukaan oireet kertovat esimerkillisestä lomailusta. Onnistumisesta siis! Kylläpä helpotti ja löytyivät ne aivotkin sieltä narikan perältä kun vähän kaiveli.