Sosiaali- ja terveyspolitiikan aikakauslehdessä Tessossa kansilapäälikkö Kari Välimäki pohtii suomalaisen sosiaaliturvan tasoa ja hyväosaisia keskuudessamme.

Välimäki pohtii, miten sosiaalipolitiikassa pitäisi suhtautua niin sanottuihin hyväosaisiin, joilla on kohtuullinen elintaso ja turvallisuus. Samalla Välimäki toteaa, että 80- ja 90 - luvulla  sosiaalipolitiikka kohtasi arvostelua sen vuoksi, että sen koettiin keskiluokkaistuneen. Sosiaaliturva ei enää kohdistunut kaikkein heikoimmassa asemassa olevaan, vaan myös meidän tavallisten keskiluokkaisten vanhempien perheisiin, jotka kohtasimme elämässämme kriisejä, surua tai tilapäistä taloudellista ahdinkoa.

Välimäen artikkeli nostatti verenpainettani. Ehkä siksi että edustan arvostelun kohteena olevaa keskiluokkaa. Ehkä siksi, että Välimäen tapaan kannan kasvavaa huolta meidän hyväosaisten kyvystä tukea niitä, jotka ovat heikoimmassa asemassa.

Väestö on ikääntymässä kovaa vauhtia ja väestöllinen huoltosuhde kasvaa jatkuvalla syötöllä mentäessä vuotta 2035 kohti. Ikääntymisen lisäksi huollettavien määrää kasvattavat laman tai rakennemuutoksen vaikutusten vuoksi työmarkkinoilta pysyvästi pudonneet, supistuvien psykiatrian ja nuorisotyön resurssien vuoksi syrjäytyneet, jne. Huoltosuhteen kasvaminen lisää työssäkäyvien, eli myös meidän keskiluokkaisten vanhempien yhteiskunnallista taakkaa.

Vaikka keskiluokkainen elämäntapa näyttää kohtuullisen turvalliselta ulospäin, jokainen tavallinen keskiluokkainen palkansaaja tietää, kuinka ohuen langan varassa tässä aidosti voidaan mennä. Avio- tai parisuhteen päättyminen, onnettomuus, kodin kosteusvahinko, sairastuminen tms, saattaa äkkiä kääntää vaakakupin niin päin, että sitä ollaankin aika heikossa asemassa taloudellisesti.

Keskiluokkaisella on hyvin harvoin sitä etua, että hän voi kääntyä ainakaan taloudellisissa kysymyksissä vanhempiensa tai sukunsa puoleen. Sosiaaliturvan toimivuutta mitataankin niissä tilanteissa, kun keskiluokkainen vanhempi edellä kuvatussa kriisitilanteessa kohtaa hyvinvointiyhteiskunnan. Antaako yhteiskunta tällöin tukensa keskiluokkaiselle, vai kääntääkö selkänsä. Valintatilanteessa sosiaaliturvan laajuudella mitataan käytännössä myös sitä, kuinka pian ja pystyykö keskiluokkainen osallistumaan huono-osaisten tukemiseen, vai luisuuko hän perheensä kera yhdeksi huono-osaisista.