Törmäsin muutama päivä sitten Microsoftin omistajan Bill Gatesin haastatteluun, jossa Gates visioi webin korvaavan yliopistokampukset oppimispaikkoina muutaman vuoden kuluessa. Gates väittää, että perinteiset yliopistoluennot ovat tehottomia ja ennakoi yliopistojen paikkaan sidotun opiskelun vähenevän viidennekseen nykyisestä.

Hämmentävä ajatus tällaiselle normaalilla yliopistokampuksella käyskenneelle, luku- ja luentosaleissa housujaan kuluttaneelle ja ensimmäisen tietokoneensa gradun kirjoittamista varten vain 15 vuotta sitten ostaneelle naisihmiselle. Mitä tämä nyt tarkoittaa?

Virtuaaliset oppimisympäristöt ovat nykypäivää, sen tiedän. Olen työn ohella täydentänyt osaamistani muutamilla tutkinnoilla ja kaikkiin on liittynyt enemmän tai vähemmän virtuaalisia opintoja. Järjestelmät ovat kuitenkin olleet suhteellisen jäykkiä käyttää ja olen kokenut verkkovälitteisen vuorovaikutuksen muiden opiskelijoiden kanssa keinotekoiseksi ja vajaavaiseksi. Olen kokenut tarvitsevani välitöntä kanssakäymistä muiden kanssa, jossa istutaan samassa pöydässä jutustelemassa ja juodaan yhdessä kahvia välitunneilla. Mutta minä olenkin jo vanha.

Tilanne on aivan toinen parikymmentä vuotta itseäni nuorempien opiskelijoiden keskuudessa, jotka tällä hetkellä suorittavat perustutkintojaan. Heille webin ja mobiilin sovellusympäristöt ovat tuttuja, kun itse joudun koko ajan laajentamaan ajatteluni avaruutta, jotta edes pystyisin ymmärtämään ja uskaltaisin kokeilla mm. erilaisia sosiaalisia medioita.

Kehitys kehittyy edelleen ja kiihtyvää vauhtia. Konkreettisimman kosketuksen nuoriin virtuaalimaailman käyttäjinä saan omassa 12-vuotiaassa pojassani. Oma 12-vuotiaani mesettää, kuuntelee ja katselee youtubea, tuottaa videomateriaalia, feissaa, pelaa x-boxliveä jne. ja kaikki se tapahtuu kuulokkeet korvilla keskustellen sekä suomeksi, että englanniksi verkkokavereiden kanssa. Eilen kertoi tutustuneensa ikätoveriinsa Dubaissa.

Oma 12 -vuotiaani on suorittanut peruskoulunsa loppuun neljä vuoden kuluttua ja sen jälkeen pitäisi löytyä se opiskelu-ura, joka johtaa ammattiin. Neljä vuotta on pitkä aika, kun ajatellaan tietotekniikan ja virtuaaliympäristöjen kehittymistä. Vaikka tällä hetkellä näyttää siltä, että opetusministeriö on keskittämässä korkea-asteen koulutusta eli tiivistämässä ja keräämässä opiskelijoita suurempiin toimipisteisiin, kehitys tuskin päättyy rakenteellisiin uudistuksiin.

Virtuaalisten oppimisympäristöjen kehittyminen, opiskelijasukupolven vaihtuminen, jne väistämättä tulevat johtamaan myös opetusmetodien  monipuolistumiseen ja oppimisympäristöjen uudelleenarviointiin. Virtuaalisuuden vahvistuessa lisääntyy myös kansainvälisyys ja vaikuttaisi siltä että minun 12-vuotiaalleni voi tulla mahdolliseksi kuunnella huipputason virtuaaliluentoja kotisohvalta ja suorittaa tutkinto oppilaitoksiin toisella puolella maailmaa jne.

Tulevaisuuden oppimisympäristöt voidaan nähdä myös pienten kaupunkiseutujen mahdollisuutena. Tähän asti täältä on lähdetty opiskelemaan suurempiin keskuksiin ja tultu takaisin, jos on tultu. Uudenlainen tapa opiskella saattaisi tarkoittaa sitä, että lähtemisen ei tarvitsisi olla enää kokoaikaista. Isoksi kasvaneet 12 -vuotiaamme voisivat opiskella vähintään osa-aikaisesti kotipaikkakunnaltaan käsin ja kiinnittyä siten vahvistamaan seutumme elinvoimaisuutta, jos ja kun kotipaikkakunnalla on näille nuorille riittävästi tarvittavaa. Vaikka se niin mukavalta tuntuisikin, eivät taida äiteen syli ja ilmainen ruoka riittää isoksi kasvaneelle 12-vuotiaalle, ja hyvä niin!

Loppukevennyksenä FB - käyttäjille ja muillekin ajatus siitä, kuinka toisen maailmansodan historiaa voisi opettaa nykyaikana: