Maikkarin uutiset ovat tänään rummuttaneet nettiriippuvuudesta, sen vähättelystä ja sen hoitoon varattujen määrärahojen puutteesta. Tilanne on resurssien osalta tällä hetkellä niin huono, että rahaa ei ole edes hoitoalan ammattilaisten kouluttamiseen riippuvuuden hoitamiseksi.

Nettiriippuvuuden oireiksi katsotaan se, että läheiset huomauttelevat netin käytöstä ja parisuhde, työ tai opiskelu kärsii siitä. Syöminen ja nukkuminen saattavat unohtua. Netin käyttöä saatetaan salailla ja netistä poistuminen ärsyttää. Muitakin oireita luetellaan päihdelinkin sivuilla, joilta löytyy myös näppärä nettiriippuvuustesti.

Kauheaa ajattelee keski-ikäinen äiti. 12-vuotias tuntui viettävän kesällä kaiken luvallisen ajan netissä ja vähän ylikin. Keski-ikäisen äidin tulee itsekin siirrettyä pakollisia kotitöitä hamaan tulevaisuuteen, kun ei ole tullut tarkistaneeksi, mitä Facebookissa juurikin hetki sitten on tapahtunut. Ja on sitä suukopua tullut ex-puolisonkin kanssa sekä 12-vuotiaan että keski-ikäisen omasta netinkäytöstä. Raskauttavaa ajattelee keski-ikäinen äiti.

Samalla keski-ikäinen muistaa, että yhteiskunta itse on muuttamassa palveluita monikanavaisiksi, eli siirtää niitä nettiin. Oppilaitoksissa otetaan aktiivisesti käyttöön erilaisia oppimisympäristöjä ja suositellaan käyttämään internettiä aktiiviseen tiedonhakuun. Pankkiasioita ei saa maksutta hoidettua kun netin kautta. Vero.fi, kela.fi, poliisi.fi, jne kaikki ohjaavat asiakkaitaan yhä enemmän hoitamaan asioitaan verkkovälitteisesti. Ja kaiken kuorrutukseksi tarjolla on kaikenmoista rahoitusta nimenomaisesti tietoyhteiskuntahankkeiden toteuttamiseen.

Mitä ihmettä miettiikin keski-ikäinen äiti. Yhteiskunta pakkosiirtää kansalaisiaan koukuttavaan toimintaympäristöön, rahoittaa sen kehittämistä  ja samaan aikaan unohtaa resursoida mahdollisten ongelmakäyttäjien auttamisen.

Perin kummallista toteaa keski-ikäinen ja pohdiskelee mikä mahtaa olla  yhteiskuntakehityksen seuraava vaihe? Miltä kuulostaisi yhteiskunnan kehittämä synteettinen aine, jota jaellaan kohtuullista korvausta vastaan yhteiskunnan omissa ravintoloissa. Ja jos jollakin muita heikommalla sattuu kehittymään yhteiskunnan mittapuulla mitattuna liian suuri tarve käyttää ainetta, hänet tuomitaan selviämään häpeällisestä vaivastaan omin voimin.

Ps (24.8.2010): Näin se etenee. Enää ei riitä se, että käyttäjiä ohjataan verkon käyttäjiksi palveluja sähköistämällä, nyt ollaan laajentamassa ilmaisia ja avoimia verkkojakin ainakin jos uskoo viestintäministeri Suvi Lindeniä ja mehän uskomme.