YLE uutisoi verkkosivuillaan Sunnuntaisuomalaisen ja Keskuskauppakamarin Taloustutkimukselta tilaamasta tutkimuksesta, jonka mukaan 40 % suomalaisista vastustaa julkisten palveluiden siirtämistä yksityiselle sektorille.

Kysymys yksityistämisestä on mielestäni kummallinen ja liian laaja. En ole ymmärtänyt, enkä edes kuullut huhuja että käynnissä olisi laajoja lainsäädäntöhankkeita, joiden tavoitteena olisi vähentää kuntien vastuuta peruspalveluiden tuotannosta. Laki on laki, vaikka voissa paistaisi, eikä poista vastuuta. Laki antaa onneksi kunnille mahdollisuuden miettiä uudenlaisia tapoja tuottaa palveluita.

Tänä päivänä ei ole ollenkaan itsestään selvää, että sinua palvellen hammaslääkärin palkan maksaa kunta, eli työn tekee julkinen palveluntuottaja, vaikka kustannukset kunnan pussista maksetaankin. Hyvin usein lasku työstä tulee kyllä kunnalle ja aika kallis sellainen, sillä näiden reppulääkäreiden palkassa maksetaan myös vieraalla paikkakunnalla sijaitsevan vuokralääkäriyrityksen yleiskuluja. Syynkin tietävät kaikki: virkoihin ei saada hakijoita. Osaavaa työvoimaa ei saada omiin riveihin. On pakko ostaa ulkoa.

Olen jo useita kuukausia seurannut SITRA:n ylläpitämää Palveluseteli-sivun uutisvirtaa Facebookissa. Joka viikko joku uusi kunta lähtee mukaan järjestelmään. Siinä kuntalainen voi kunnan myöntämällä palvelusetelillä maksaa jostain määrätystä palvelusta kunnan hyväksymälle yksityiselle palveluntuottajalle. Usein nämä palveluntuottajat toimivat paikallisella talousalueella, ovat kooltaan pieniä tai keskisuuria yrityksiä ja työllistävät paikallisia ihmisiä. 

Palvelusetelissä itsessään ei ole mitään ihmeellistä. Ovathan kunnat jo vuosia kirjoittaneet maksusitoumuksia yksityisille palveluntuottajille tai ostaneet palveluita suoraan yrityksiltä. Palvelusetelijärjestelmän ero entiseen malliin on siinä, että kunta tekee kaikkien riittävän laadukkaiden ja osaavien yritysten kanssa sopimuksen siitä, että heistä tulee palvelusetelituottajia kunnan asukkaille. Perinteisemmässä mallissa kunta on monesti ollut pakotettu kilpailuttamaan palvelut, mikä on helposti johtanut urakkakokojen kasvamiseen ja oman talousalueen yritysten putoamiseen pois kilpailusta.

Palvelusetelimallissa asiakkaan on itse mahdollista tehdä valinta siitä, mistä "palvelukaupasta" kauppa-asiointi, fysioterapia tai yksityinen päivähoito ostetaan. Itse saa päättää ostaako sen laadukkaimman, tutuimman, vai halvimman mallin. Jos haluaa sen kalliimman, joutuu siitä tietysti itse maksamaan mahdollisen palvelusetelin ja palvelun hinnan välisen erotuksen.

Palveluseteliin tutustuneena en tiedä, mutta ihmettelen, mistä tämä möyhy julkisen ja yksityisen paremmuudesta oikein johtuu?

Itse katselen tilannetta huolissani. Osaavia ihmisiä voi olla jatkossakin vaikea saada kuntien palkkalistoille ja pienet kunnat jatkavat köyhtymistään pakotettuina lainsäädännöllä tuottamaan palvelut repputyöläisten voimin. Samaan aikaan paikkakunnan yksityiset asumis- hoiva-, siivous- asiointi- jne alan yritykset voivat huonosti kun ei ole kassavirtaa.

Toivon että rohkeat näkemykset ja uudistushankkeet etenevät Jämsän seudulla. Vierastan julkisen ja yksityisen erottelemista ja paremmuuden pohtimista, kun tavoitteena pitäisi olla Jämsän seudun elinvoimaisuuden vahvistaminen, yrittäjyyden edistäminen ja asukkaiden hyvinvointi.