Työelämän jatkuva muuttuminen on totta, puhutaan sitten siirtymästä agraariyhteiskunnasta teolliseen tai jälkiteollisesta tietointensiiviseen palveluyhteiskuntaan. Nykyaikaisen työelämän muutoksen keskeisimpiä Jämsän seutuakin koskettavia piirteitä ovat globaalien markkinoiden vaikutukset tuotantoon, työn irtoaminen ajasta ja paikasta, työsuhteiden jouston lisääntyminen, jatkuva näkyvillä oleminen ja työelämän mosaiikkimaisuus.

Globaalien markkinoiden vaikutus työelämään tarkoittaa sitä, että suuri osa seudulla tehtävästä tuotannollisesta työstä on tullut rahamarkkinoiden vaikutuksille alttiiksi. Markkinoiden heilahdukset näkyvät nopeina muutoksina yritysten tilauskannassa ja työvoimatarpeessa. Yksilön tasolla tilanne on johtanut epävarmuuteen työn ja toimeentulon kannalta.

Vakinaisessa julkisessa virastotyössä globaali näkyy lähinnä sitä kautta, että työnantajalla ja sitä kautta minulla on aiempaa vähemmän liikkumavaraa taloudellisesti. Ne asiat, jotka voitiin aiemmin tilata asiantuntijayrityksiltä, joudutaan nyt tekemään itse (jos on osaamista) tai jättämään tekemättä, kun ei ole aikaa. Tuotannollisilla aloilla vaikutukset ovat luonnollisesti voimakkaampia, nopeampia ja laajempia. Globaali talous saattaa syöstä kokonaisia perheitä taloudellisiin vaikeuksiin ja sitä kautta kasvattaa yhteistä yhteiskunnallista vastuutamme.

Uudenlaiset tietotyön tehtävät ovat irronneet ajasta ja paikasta. Nykytyötä voidaan tehdä paikkaan sitoutumatta ja usein ajaltaan loputtomasti. Yhteiskunta on aina auki, sillä suuri osa tietotyöhön liittyvistä asioista on siirtynyt tietoverkkoihin ja verkostoihin. Yksilön kannalta se on tarkoittanut sitä, että työlle tärkeä tieto ja kommunikaatio muotoutuvat yhä enemmän koko elämässä – ei vain työpaikalla tai työaikana. Ajasta ja paikasta irtoaminen pidentävät väistämättä työaikaa tietotyötä tekevillä, kun taas toisilla aloilla kärsitään vajaatyöllisyydestä ja vastentahtoisesta osa-aikaisuudesta.

Ajasta ja paikasta irtoaminen näkyy ja tuntuu kehittämistyössä, kun vuorokauden kaikki tunnit pitäisi hyödyntää ajankohtaisten asioiden omaksumiseksi. Koen monesti huonommuutta keskustelupöydissä, kun en ole perheenäitinä ehtinyt lukea Hesaria, Kauppalehteä, Keskisuomalaista ja Jämsän seutua ennen töihin tuloa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että kehittäjän työn menestyksellinen hoitaminen edellyttää kaikkien luettelemieni medioiden ynnä verkkomedian aktiivista seurantaa työajan ulkopuolella työkyvyn ylläpitämiseksi, sillä virastotyöajan puitteissa lukemiseen ei ole aikaa. Nykyaikainen tietotyö lähestyykin kutsumustyötä siinä mielessä, että ilman aitoa motivaatiota käyttää koko elämä (ainakin jonkin aikaa) tälle projektille, tässä ei voi menestyä.

Olemme jatkuvasti näkyvillä ja sähköisestä tekemisestämme jää jälki. Menneisyys seuraa mukanamme, sillä työnantajan, kilpailijan ja median on mahdollista mm. googlettaa, hakea blogeista ja tutkia kuvagallerioita. Yksilön tasolla se edellyttää aiempaa vahvempaa itsekontrollia ja toisaalta vertaiskontrollia, jotta työnhakijaimagomme säilyy hyvänä.

Toisaalta sosiaalinen media tuo ihmisen koko ajan areenalle. Jos osaa viisaasti hallita verkkojulkisuuttaan, voi siitä rakentua itselle vahvuus - kokonainen henkilökohtainen brändi - mikäli siis uskomme Lisa Souniota - ja miksipä emme uskoisi. Julkisuuden hallitseminen vaatii vahvaa itsekontrollia. Mihinkään ei kannata reagoida kiukkusuonen sykkiessä tai hurmaantuneena. Kaikki mitä on kirjoitettu on yhdellä näppäimen painalluksella levinnyt pitkin nettivaruutta tuhansina kopioina. Liian varovainenkaan ei saisi olla. Avoimet verkostot kuuluvat nykyaikaan ja liiallinen varovaisuus tai netin sosiaalisuudesta kieltäytyminen voidaan tulkita vanhanaikaisuutena, junttimaisuutena tai kyseenalaisena erikoisuutena.

Väitteitä työelämän muutoksesta on väistämättä tarkasteltava myös kriittisesti. Kaikki työ ei ole tietotyötä. Ihmisillä on edelleen työpaikka ja koti. Työelämässä on edelleen paljon jatkuvuuksia, joita globalisaatio, tietoyhteiskunta tai näkyvillä oleminen eivät kosketa. Keskeisintä työelämän muutoksessa onkin sen tietty mosaiikkimaisuus. Samaan aikaan kun osa työstä tehdään aiempaa enemmän tietointensiivisen palveluyhteiskunnan ehdoilla, osa työstä säilyy samanlaisena kuin ennekin. Paikallisena kehittämishaasteena onkin vastata molempiin tarpeisiin.

Yksilön näkökulmasta mosaiikki on haastava, sillä se luo epäjatkuvuuksia sekä työyhteisöihin, että urakehitykseen. Työyhteisöissä haastavaksi voi osoittautua nuorten nykyaikaiset osaamiset ja odotukset työtehtävien, - ilmapiirin ja tiimin suhteen. Uuden ja perinteisen työkulttuurin kohdatessa ristiriitoja esiintyy ja niiden ratkominen on suuri haaste johtajuudelle. Toisaalta mosaiikkimaisuus voi tulla työuran kehittymisen esteeksi, kun omat osaamiset tai työskentelytavat ovat jotain muuta kun työnantaja työtehtävässä odottaa.