Sovelton uutiskirjeessä  Mikko Setälä maukuu kissajohtamisen perään Peter Druckeriin viitaten.

Setälän ajattelun ydin liittyy johtamisen haasteisiin asiantuntijaorganisaatioissa: asiantuntijat ovat luonteeltaan uteliaita, pitävät leikkimisestä ja uusien asioiden kokeilemisesta. Toisin kuin yleensä luullaan, asiantuntijat kiintyvät työyhteisöön, jos siihen on aihetta. Asiantuntijat ovat itsenäisiä ja niiden johtaminen ja ohjaaminen on haasteellista mutta ei mahdotonta. Johtaja ei ole asiantuntijalle auktoriteetti, vaan komentelu saa aikaan lähinnä kummastuneita katseita ja parhaimmillaan pakoreaktioita... Vai puhuikohan Setälä sittenkin kissoista? 

Oli niin tai näin, väistämättä palaan jälleen pohtimaan paria ajankohtaista teemaa, jonka parissa viimeisimmässä Luupissakin askartelimme:

  • Millaisia ovat Jämsän seudun työnantajamielikuvat ja kuinka kohtelemme niitä satunnaisia asiantuntijoita tai kissoja, jotka täällä työtään tekevät. 
  • Kuinka suuri osa asiantuntijatyötä tekevistä on pikku hiljaa siirtymässä eläkkeelle tai ostetaan pois Jämsän seudulta.

Riipivä tosiasia on se, että työvoiman poistumat Jämsän seudun keskeisillä toimialoilla ovat suuret puhutaan sitten vaikka teollisuuden, kunta-alan tai yritystoiminnan osaajista. Eläköityvien asiantuntijoiden prosentuaalisesta osuudesta en osaa sanoa mitään muuta kun sen, että eikö aiempaa suurempi osa työstä vaadi asiantuntijuutta, oli sitten kysymys akateemikon, prosessimiehen tai perushoitajan työstä?

Pysähdyin myös miettimään hetkisen yleistä mielipidettä, jolla on arvaamattoman suuri merkitys työnantajamielikuvan syntymiselle. Jos yleinen mielipide on se, että teollisuus Suomessa on auringonlaskun alaa, yrittäjyyttä ei arvosteta ja kunta-alan työntekijöitäkin pidetään vaan kiviriippoina, voidaan kai täälläkin pikku hiljaa alkaa sammutella valoja.

Enhän minä tietenkään voi oikeasti mitään vakavaa yleisestä mielipiteestä kirjoittaa tai sanoa, mutta voinhan ainakin väittää viitaten sosiaaliseen mediaan, PK - yritysbarometrin tuloksiin ja Uratie - lehdessä julkaistuun työnantajamielikuvatutkimukseen.

Ollaan sitten kissoja tai ei, toivoisin että Jämsän seudulla toimivat työnantajat ja kuntalaisetkin pysähtyisivät pohtimaan mielikuvien ja motivoinnin merkitystä tulevaisuuden tekemisen ja rekrytointien kannalta. Lopetankin Setälän sanoin:"  Ironinen sanonta ”kissa kiitoksella elää” pitää kyllä paikkansa, mutta jos kissaa ei kiitetä, siirtyy se helposti muihin laumoihin!"